Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


 

Magna Bellator

~Liikkuen varjoissa kuin valkoinen aave~

Nimi: Magna Bellator Rotu: Shire                      
Kutsumanimi: Thor Säkäkorkeus: 195cm                                 
Sukupuoli: Ori Lauma: Lumihevoset (ei liittynyt)                                 
Ikä: 12- vuotias Roolipelaaja: Kuutar                                
Väri ja merkit: Kimo (kellanvaalea), ei merkkejä Roolipeli: Caralia                          

 

Taidot

Nopeus ★ ★ ★ ☆ ☆
Ketteryys ★ ★ ☆ ☆ ☆
Lihasvoima ★ ★ ★ ★ ★
Kestävyys ★ ★ ★ ★ ☆
Kivunsietokyky ★ ★ ★ ★ ☆
Refleksit ★ ★ ★ ☆ ☆

 

Luonnetta

Thor on ulkopuolisen silmin katsottuna mitääsanomaton, harmaa kivi, joka ei tunnu omistavan muuta kuin tyynen ilmeen syvine silmineen. Orin menneisyys on kovettanut sitä, ja sen vuoksi sitä on vaikea lukea. Se näyttää tunteitaan vain erittäin harvoin eikä koskaan muille kuin hyville ystävilleen. Todellisuudessa Thor on kuitenkin hyvin lempeä ja lojaali, mutta usein taisteluhalu ja viha ovat tukahduttaneet sen alleen. Tammoja kohtaan ori pyrkii olemaan ystävällinen, mutta ei pidä perässäroikkujista saatika sitten näsäviisaista nalkuttajista. Vieraan oriin kohdatessaan Thor on melko välinpitämätön mutta ei kuitenkaan jätä täysin huomiotta, vaan on valmis tutustumaan. Turhanpäiväiset riidanhaastajat sen sijaan saavat oriin heti kavionkärjilleen ja se kääntää niille nopeasti selkänsä välttääkseen yhteenottoja.

Tämä piirre on melko yllättävä, jos katsotaan oriin jykevää rakennetta ja suurta korkeutta. Kuitenkin Thor pyrkii aina välttämään taistelua ja suostuu siihen täysin vapain mielin vain puolustaakseen heikompaansa. Ori on kohdannut ja aiheuttanut elämänsä aikana niin paljon pahaa, että se on alkanut pelätä omaa sisäistä taistelijaansa.

Varsat ovat Thorin heikko kohta, sillä oriilla on vaistomainen suojelunhalu niitä kohtaan. Tämäkin piirre juontaa juurensa Thorin synkkään menneisyyteen, mutta on ainoa piirre niiltä ajoilta, joka ei sinänsä haittaa oria itseään. Vaikka Thor onkin kuin lumihuippuinen vuori, se rakastaa varsojen kanssa leikkimistä ollen koko ajan varovainen isojen kavioidensa kanssa.

Thor vihaa omaa menneisyyttään ja tekisi melkein mitä tahansa voidakseen unohtaa kaiken kokemansa. Pahat muistot putkahtava aina silloin tällöin orin uniin ja ajatuksiin saaden sen aina surulliseksi ja vihaiseksi. Koska nämä kaksi tunnetilaa eivät tunnetustikaan tuo matkassaan mitään hyvää, ori pysyttelee niiden aikana omissa oloissaan ja karttaa muita hevosia.

Puhuminen olisi varmasti paras lääke raastaviin muistoihin ja riipivään suruun, mutta se ei ole tuttu tapa tälle suurelle, kovia kokeneelle taistelijalle

 

Ulkokuori

Thor on väriltään kellanvaalea kimo eli sen karvapeite on puhtaan valkoinen ja iho vaaleanpunainen.  Ori on shiremäiseen tapaan raskasrakenteinen ja sen runko on massiivinen ja tiivis. Suuren kokonsa vuoksi Thor ei ole kovinkaan nopea liikkeissään, mutta pitkät ja vahvat jalat takaavat kestävyyden. Kaviot ovat suuret ja kovat, ja niitä ympäröi runsas ja silkkinen vuohiskarvoitus. Karvapeite on sileää ja talvisin ori kasvattaa paksun talvikarvan.

Pää on pitkä ja lievästi kyömy. Thorin silmät ovat suuret ja lempeät, ja väriltään taivaan siniset. Kaula on pitkä ja hieman kaareva, ollen kuitenkin sopusuhtainen runkoon nähden. Harja on vuohisten tapaan silkkisen pehmeää ja pitkää samoin kuin häntä, joka yltää reilusti yli kintereen. Säkäkorkeudeltaan Thor on huimat 195 senttimetriä ja painoa löytyy lähes yli 700 kiloa.

Monista taisteluistaan orilla on muistoinaan lukuisia arpia jotka sijaitsevat jaloissa, lavoissa ja lautasilla. Ne tekevät Thorista melko rujon näköisen ja monet väistävät pälyillen sen nähdessään. Tämä on melko surullista, sillä kovan kuoren alla piilee kuitenkin lämpimistä lämpimin sydän, sen esiin tuominen vaatii vain hieman rohkaisua

 

Menneisyyden synkeät salat

Thorin emä ostettiin huutokaupasta vaunuhevoseksi englantiin. Uusi omistaja ei tiennyt tamman olevan tiineenä ja raivostui saadessaan tietää tästä. Tamma teki ahreasti töitä sen minkä jaksoi, mutta etenevä tiineys verotti sen voimia huomattavasti. Pian tamma ei enää kyennyt täyteen työpanokseen ja omistaja päätti lopettaa sen, sillä hänellä ei ollut varaa varsan pitämiseen. Vanha tallimies kuitenkin sääli kantavaa tammaa ja vei sen vanhaan latoonsa synnyttämään.

Varsan synnyttyä tallimies nimesi sen Magna Bellatoriksi jo edesmenneen työhevosensa mukaan. Vuoden ajan mies piti hevosista huolta, mutta kuoli yllättäen äkilliseen sydänkohtaukseen. Kun miestä ei kuulunut kahteen päivään, tamma aavisti jonkin olevan pielessä ja johdatti varsansa pois ladosta metsän siimekseen. Metsä oli suuri ja rehevä ja hevoset elivät siellä syöden ruohoja ja puun kaarnaa, ollen kuitenkin koko ajan petojen ja kylmien talvien armoilla. Nuori Thor kasvoi ja vahvistui, mutta sen emä oli alkanut heiketä. Tamma ei ollut enää nuori ja kylmyys verotti sen voimia. Ori huomasi emänsä heikkenevän, mutta tämä vakuutti olevansa kunnossa.

Eräänä päivänä Thor lähti vaeltamaan syvemmälle metsään jättäen emänsä aukiolle ruokailemaan. Yhtäkkiä se havahtui taistelun ääniin, josta erotti kauhukseen emänsä hätääntyneen huudon. Ori laukkasi ääntä kohden ja saapui aukiolle, jossa lauma susia ahdisteli sen emää. Tamma teki kaikkensa taistellakseen petoja vastaan, mutta ei ollut tarpeeksi ketterä väistelläkseen jatkuvasti satelevia hyökkäyksiä. Thor päästi raivokkaan hirnahduksen ja syöksähti metsän suojista aukiolle laukaten valkoisen salaman lailla susia kohden. Kolmivuotiaalla orilla oli jo melkoisesti kokoa ja se sai susilauman nopeasti hajaantumaan. Thorin emä oli kuitenkin saanut vakavia vammoja, ja vaikka nuori ori kantoi sille ruokaa ja auttoi sen joka päivä veden äärelle juomaan, tamma heikkeni vääjäämättä. Tietäessään pian jättävänsä tämän maailman tamma kutsui poikansa luokseen ja pyysi tätä laskeutumaan vierelleen kuuntelemaan. Emä kertoi pojalleen hevosten paratiisista nimeltä Caralia. Tämä kertomus jäi kuitenkin hyvin pienoiseksi eikä juurtunut orin mieleen sen kuullessa emänsä pian kuolevan. Siinä ne makasivat vierekkäin koko yön ja aamunkoitteessa Thor nukahti kuunnellessaan emänsä kertomuksia onnellisesta elämästä, vehreistä niityistä ja solisevista puroista. Aamulla Thor heräsi vain huomatakseen emänsä kuolleen. Se makasi koko päivän tämän kylmenevän ruumiin vierellä syömättä tai juomatta.

Talvi alkoi pian taas lähestyä ja vastahakoisesti ori jätti emänsä ruumiin ja lähti vaeltamaan kohti auringonlaskua. Sillä ei ollut päämäärää, vaan jatkoi vaeltamistaa käyttäen aurinkoa suuntanaan. Pian Thor saapui karulle ja kivikkoiselle vuoristoalueelle jossa yllätyksekseen törmäsi neljän hevosen laumaan. Vanha johtaja otti Thorin laumaansa ja nimesi sen myöhemmin lauman rajavartijaksi. Sillä alueella talvet olivat kylmiä, mutta pian saapui kevät ja lauman kolme tammaa varsoivat. Thor huomasi pian pitävänsä pikku veijareista ja niiden mielipuuhaa olikin kookkaan orin kanssa leikkiminen. Thorilla ei ollut ollut varsa- aikoinaan muuta leikkitoveria kuin emänsä ja sen leikkisyys tuntui heräävän kukkaansa. Thor oli niin suuri, että pienin varsoista mahtui seisomaan sen alla. Lauman tammoista orin käytös oli melko huvittavaa mutta ne katselivat lempein silmin nuorukaisen ja varsojensa keskinäistä temmellystä.

Lauman rajavartijana Thorin tehtävänä oli kiertää reviirin rajat kolmesti päivässä. Eräänä päivänä suorittaessaan tehtäväänsä ori törmäsi outoon hajuun. Se ei ollut hevosen saatika sitten sudenkaan, mutta tuttu kuitenkin. Ori mietti hetken, kunnes muisti kauhukseen kohtaamisen karhun kanssa vielä emän eläessä. Silloin parivaljakko oli päässyt helpolla, sillä karhu oli ollut kylläinen. Nyt oli kuitenkin toisin sillä karhut olivat juuri heränneet talviuniltaan ja varmasti nälkäisiä. Thor tihensi askeleitaan suunnaten laumaa kohti, kun se kauhukseen tunnisti myös toisen karhun hajujäljen. Samassa ilmoille kajahti johtajaoriin kimakka kiljaisu, mikä sai Thorin kiitämään paikalle nopeammin kuin koskaan. Nuori ori liittyi taisteluun vanhan johtajan rinnalle, mutta kaksi karhua oli liikaa kahdelle orille. Lopulta hevosten oli pakko perääntyä ja kumpainenkin pakeni tahoilleen. Thor laukkasi metsässä tietämättömänä suunnasta ja pysähtyi vasta lauman tavanomaiselle juomapaikalle. Ori ei kuitenkaan jäänyt lammelle kauaksi aikaa, vaan se halusi löytää laumansa. Kahden päivän ajan Thor kiersi aluetta löytäen johtajaoriin, yhden tamman ja kaksi varsaa - jokaisen kuolleena. Ori oli murheen murtama ja saattoi vain toivoa, että loput kaksi tammaa ja varsa olivat selvinneet hengissä pakoon. Thorin sydän oli sillä hetkellä mustanaan surusta ja vihasta, eikä sen auttanut muu kuin vaeltaa jälleen kohti auringonlaskua. Se oli menettänyt perheensä toistamiseen.

Seuraavan vuoden ajan Thor eli täydellisessä sumuverhossa pysytellen kaukana lajitovereistaan. Sen muistiin ei tallentunut juurikaan kuvia siltä ajalta, mutta se tietää aihuttaneensa paljon pahaa.

Lopulta ori alkoi väsyä loputtomaan verenvuodatusten virtaan ja otti jälleen kerran auringonlaskun kompassikseen. Matkallaan se törmäsi vanhaan Vladimirintyöhevosoriin, joka oli vanhuuden päivillään hylätty metsään. Thorin taistelunhalu heräsi heti sen kohdatessa tämän suuren vieraan orin, mutta yllätyksekseen se kuuli vanhuksen alkavan puhua. Ääni oli matala ja lempeä ja sai taistelijankin höristämään korviaan. Muutaman tunnin kuluttua Thor huomasi olevansa edelleen vanhuksen luona kuuntelemassa tämän tarinointia, mutta ei ollut siitä lainkaan pahoillaan. Viha ja suru olivat yllättäen väistyneet sen sydämestä - sumu oli alkanut hälvetä.

Tämän jälkeen Thor päätti jäädä itsensä Lucasiksi esitelleen vanhuksen luokse ja oppi tänä aikana paljon hyödyllistä. Orit pitivät huolta toisistaan, Thor suojellen vanhempaansa ja Lucas jakaen viisauttaan. Öisin ne käpertyivät nukkumaan aivan lähekkäin pitääkseen toisensa lämpiminä ja päivisin kulkivat rinta rinnan. Thor sai kokea paljon isällistä rakkautta, jota se ei varsa- aikoinaan saanut.

Kolmen vuoden yhteiselon jälkeen Lucas lähti verheämmille niityille. Tämä menetys oli kuitenkin Thorille erilainen, sillä Lucas kuoli onnellisena kiittäen nuorukaista jokaisesta yhteisestä hetkestä. Thor oli hyvin surullinen ja pelkäsi jäävänsä jälleen yksin. Silloin vanha ori kertoi Caraliasta, sen synkkyydestä ja loistokkuudesta. Thor sai myös kuulla, että tälle mystiselle saarelle pääsisi ainoastaan meren yli.

Ori ei ollut koskaan ennen nähnyt merta, mutta Lucasin kuoltua se lähti luottavaisin mielin sitä etsimään. Thorilta kesti vuoden löytää tämä aava ulappa ja empimättä ori laskeutui kylmään veteen alkaen uida vahvoin vedoin kohti auringonlaskua.

 

Tuttavat ja Tavatut

?

 

Muuta mainittavaa

Kuuttaren ensimmäinen roolipelihahmo.

• Luotu joskus vuoden 2012 alkupuolella.

• Tunnarina Neil Finn - Song of the Lonely Mountain

 

 

Kuvagalleria

Lineart © Rosela- Kitsuna

Muokkaus © Kuutar

 

Muiden tulkinnat:

©KawaiiFuyu

 

 

©2018 Kuuttaren - suntuubi.com